Opiskelijakeskeinen pedagogiikka

Opiskelijakeskeinen pedagogiikka

Opiskelijakeskeisessä pedagogiikassa kaiken keskellä (keskiössä KM) on opiskelija, mutta opiskelu ja oppilaitoskulttuuri sekä opiskelijan omat verkostot ja työelämäverkostot nähdään ja koetaan yhteisöllisyyden ja osallisuuden kautta. Käytännössä oppilaitos ei ainoastaan tuotakaan tämän päivän työmarkkinoille työntekijöitä, vaan opiskelijat ovat myös rakentamassa yhteiskuntaa ja heitä tuetaan kehittymään aktiivisiksi toimijoiksi omassa elämässään, työelämässä ja yhteiskunnassa. Opiskelijoiden tulee saada valmiuksia mukautua tulevaisuuden työmarkkinoille ammatteihin joita ei vielä edes ole.

Opiskelijakeskeisessä pedagogiikassa tarkastellaan opiskelijan oppimisen edellytyksiä, tarpeita, toiveita ja osaamista. Opiskelijan unelmien ja vahvuuksien löytäminen ja tunnistavat motivoivat sekä tukevat työllistymisessä ja urasuunnittelussa. Nämä vaikuttavat tutkinnon sisältöön sekä siihen, kuinka paljon opiskelijalla kuluu aikaa tutkinnon suorittamiseen ja ammattiosaamisen saavuttamiseen. Opiskelijan omia verkostoja voidaan hyödyntää oppimisessa, erityisen tärkeää opiskelijan verkostojen hyödyntäminen on silloin, kun opiskelijalla on erityisiä tarpeita. Riittävä tukiverkosto voi mahdollistaa opiskelijalle opintojen suorittamisen kokonaisuudessaan tai tukea opiskelijaa suorittamaan osan tutkinnosta. Tavoitteena on luoda opiskelijalle osaamista niin työelämään kuin elämään muutoinkin. Opiskelijan rakentaessa ja ymmärtäessä oman turvaverkkonsa merkityksen, voi turvaverkko olla tärkeänä tukena myös myöhemmin elämän eri vaiheissa.

Muokkaamaton

Opiskelijakeskeinen pedagogiikka

Kuvataan suoraan uutta tapaa organisoida opetusta ja oppimista, ei vanhan kertausta. Opintojen suorittaminen hyödyntämällä vanhaa koulukulttuuria, jossa opettaja seisoo luokan edessä ja opiskelijat kuuntelevat (tai olevat kuuntelematta) opettajan puhetta on edelleen varsin perinteinen tapa opettaa. Monessa oppilaitoksessa opiskelukulttuuri lähtee rakenteiden luomisesta työnjaollisesti jaottelemalla opetus erilaisiin opintojaksoihin ja jakamalla nämä opintojaksot opettajille. Ensisijaisena lähtökohtana eivät välttämättä olekaan opiskelijat, vaan opettajat. Opiskelijakeskeisessä pedagogiikassa kaiken keskellä on opiskelija, mutta opiskelu ja oppilaitoskulttuuri sekä opiskelijan omat verkostot ja työelämäverkostot nähdään ja koetaan yhteisöllisyyden ja osallisuuden kautta. Käytännössä oppilaitos ei ainoastaan tuotakaan tämän päivän työmarkkinoille työntekijöitä, vaan opiskelijat ovat myös rakentamassa yhteiskuntaa ja heitä tuetaan kehittymään aktiivisiksi toimijoiksi omassa elämässään, työelämässä ja yhteiskunnassa. Opiskelijoiden tulee saada valmiuksia mukautua tulevaisuuden työmarkkinoille ammatteihin joita ei vielä edes ole. (kaija)

Opiskelijakeskeisessä pedagogiikassa tarkastellaan opiskelijan oppimisen edellytyksiä, tarpeita, toiveita ja osaamista.(unelmat ja vahvuuksien löytäminen ja tunnistaminen) (näiden tekijöiden huomioiminen opetuksen suunnittelussa ja arvioinnissa keskeinen: avataanko tätä teemaa tässä yhteydessä?)Nämä vaikuttavat tutkinnon sisältöön sekä siihen, kuinka paljon opiskelijalla kuluu aikaa tutkinnon suorittamiseen ja ammattiosaamisen saavuttamiseen. Opiskelijan omia verkostoja voidaan hyödyntää oppimisessa, erityisen tärkeää opiskelijan verkostojen hyödyntäminen on silloin, kun opiskelijalla on erityisiä tarpeita. Riittävä tukiverkosto voi mahdollistaa opiskelijalle opintojen suorittamisen kokonaisuudessaan tai tukea opiskelijaa suorittamaan osan tutkinnosta. Tavoitteena on luoda opiskelijalle osaamista niin työelämään kuin elämään muutoinkin. " Turvaverkko",joka kantaa koko elämän

Elävä HOPS

Elävä HOPS yksilöllisten opintopolkujen toteuttamisen tukena

Jokaista ammatillista tutkintoa suorittavalle tulee tehdä henkilökohtainen opintosuunnitelma. Henkilökohtaisen opintosuunnitelman tulee lähteä opiskelijan tarpeista ja toiveista sekä siinä tulee huomioida opiskelijan osaaminen ja oppimisen edellytykset. Aidosti elävä henkilökohtainen opintosuunnitelma on pohjana yksilölliselle opintopolulle ja se mahdollistaa opiskelijan valinnat ja tukee opiskelijaa valmistumaan ja työllistymään tai jatko-opiskelemaan.

Yksilöllinen opintopolku voi pitää sisällään erilaisia oppimisympäristöjä ja opetustapoja/ oppimisstrategioita, joilla saavutetaan ammattiosaaminen. Käytännössä yksilöllisen oppimispolun ja todellisen henkilökohtaisen opintosuunnitelman toteutuminen tarkoittaa sitä, että opiskelija opiskelee tutkinnon perusteisiin määriteltyjä asioita hänelle parhaiten soveltuvassa oppimisympäristössä. Osaamisen tunnistamista ja tunnustamista tulee hyödyntää koko opintojen ajan peilaten kartutettua osaamista tutkinnon perusteisiin. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ei perustu näin ollen oppituntien lukumäärään, vaan aidosti opiskelijan osaamiseen.

Opiskelijan yksilöllinen opintopolku voi olla ajalliselta pituudeltaan vaihteleva, kun ammattiin valmistumista ei tarkastella enää opintoviikkojen pituuksina, vain tutkinnon perusteissa määritellyn ammattitaidon osaamisen saavuttamisena. Opiskelijan henkilökohtainen elämäntilanne voi vaikuttaa opintojen suorittamisajan kasvamiseen ja toisaalta opiskelijan lahjakkuus ja henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet ja jo olemassa oleva osaaminen voivat nopeuttaa ammattitaidon saavuttamista ja opintojen loppuun suorittamista. Opintoja ja opiskelua voidaan myös rytmittää eri tavoin, esimerkiksi vuorottelemalla useammin työelämäjaksoja ja oppilaitoksessa tapahtuvaa opiskelua.

Opiskelija voi myös haluta yhdistää eri tutkinnonaloilta ja valinnaisten opintojen kautta opintoihin erilaista osaamista, jolloin ammattitutkinto voi olla ns. perustutkintoa monipuolisempi ja laajempi.

Opetuksen järjestämisen näkökulmasta yksilölliset opintopolut mahdollistetaan moduloimalla opetussisällöt työelämälähtöisesti työprosessien mukaisesti riittävän suurina kokonaisuuksia. Kun modulien suoritustavat ovat vaihtoehtoisia, voidaan opiskelijalle tehdä pedagogisia ja opetusmenetelmällisiä valintoja sen mukaan, mikä tukee opiskelijan tai opiskelijoista kootun opiskelijaryhmän oppimista parhaiten. Käytännössä oppimisympäristöt voivat vaihdella sekä yksilötasolla että ryhmätasolla.

Yksilöllisiä opintopolkuja toteuttaessa tulee ratkaista, miten opiskelijalle luodaan yhteys muihin opiskelijoihin sekä vertaistuki. Tässä voidaan hyödyntää esimerkiksi fyysisesti samassa tilassa järjestettäviä yhteisiä ohjaustunteja sekä sosiaalisessa mediassa vuorovaikutuksessa olevia ryhmiä.

Erilaiset oppimisympäristöt voidaan kirjata sähköiseen opintosuunnitelmaan ja miettiä ajankohta, jolloin opiskelija opiskelee kyseisiin kriteereihin liittyviä asioita sekä se, milloin ja missä opiskelija näyttää osaamisensa. HOPS voikin toimia oikeana työvälineenä nykyistä paremmin. Osaamisen näyttämisenhän tulee tapahtua ensisijaisesti työelämässä.

Muokkaamaton

Opintojen yksilöllistäminen ja HOPS (tähän voisi olla hyvä otsikko Elävä HOPS yksilöllisten opintopolkujen toteuttamisen tukena)

Jokaista ammatillista tutkintoa suorittavalle tulee tehdä henkilökohtainen opintosuunnitelma. Usein tämä henkilökohtainen opintosuunnitelma tarkoittaa ryhmänohjaajan kanssa käytyä keskustelua opintojen alkuvaiheessa, jolloin kartoitetaan, onko opiskelijalla joitakin sellaisia opintoja tai osaamista, joiden perusteella voidaan hyväksilukea (tunnistaa ja tunnustaa osaamista - onko hyväksilukeminen termi käytössä ?? kaija) osa opinnoista. Lisäksi henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan liittyen käydään usein keskustelua siitä, mitä valintoja opintojen sisällön suhteen opiskelijan on tarkoitus tehdä opintojen aikana. Valinnoista keskustellessa usein tarkoitetaan oppilaitoksen opetuksena tarjottavia ei    ei eu kursseja vaan opintoja  . Todellista opintojen henkilökohtaistamista tapahtuu kuitenkin vähän. Tähän tiivis kuvaus siitä mikä on ideaali HOPS ja miten sitä hyödynnetään. Sähköinen dokumentti, joka kulkee opiskelijan matkassa koko opiskelun ajan. Liittyen keskustelut ja tunnistamiset ja tunnustamiset.

Yksilölliset oppimispolut ja henkilökohtainen opintosuunnitelma voi kuitenkin olla huomattavasti laajempi kokonaisuus sekä käsitteenä että käytännön toimintana.Voi poistaa Yksilöllinen opintopolku voi pitää sisällään erilaisia oppimisympäristöjä ja tapoja (opetustapoja / oppimisstrategioita), joilla saavutetaan ammattiosaaminen. Käytännössä yksilöllisen oppimispolun ja todellisen henkilökohtaisen opintosuunnitelman toteutuminen tarkoittaa sitä, että opiskelija opiskelee tutkinnon perusteisiin määriteltyjä asioita hänelle parhaiten soveltuvassa oppimisympäristössä. Osaamisen tunnistamista ja tunnustamista tulee hyödyntää koko opintojen ajan peilaten kartutettua osaamista tutkinnon perusteisiin. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ei perustu näin ollen oppituntien lukumäärään, vaan aidosti opiskelijan osaamiseen.

Opiskelijan yksilöllinen opintopolku voi olla ajalliselta pituudeltaan vaihteleva, kun ammattiin valmistumista ei tarkastella enää opintoviikkojen pituuksina, vain tutkinnon perusteissa määritellyn ammattitaidon osaamisen saavuttamisena. Opiskelijan henkilökohtainen elämäntilanne voi vaikuttaa opintojen suorittamisajan kasvamiseen ja toisaalta opiskelijan lahjakkuus ja henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet ja jo olemassa oleva osaaminen voivat nopeuttaa ammattitaidon saavuttamista ja opintojen loppuun suorittamista. Opintoja ja opiskelua voidaan myös rytmittää eri tavoin, esimerkiksi vuorottelemalla useammin työelämäjaksoja ja oppilaitoksessa tapahtuvaa opiskelua.

Opiskelija voi myös haluta yhdistää eri tutkinnonaloilta ja valinnaisten opintojen kautta opintoihin erilaista osaamista, jolloin ammattitutkinto voi olla ns. perustutkintoa monipuolisempi ja laajempi.

Opetussisältöjen modulointi työelämälähtöisesti = työtehtävien mukaisesti.

-->Opetusmodulien vaihtoehtoiset suoritustavat (pedagogiset valinnat - opetusmenetelmä / oppimisympäristö) ja opetukseen käytettävä aika --> mahdollistaa joustavien opintopolkujen järjestämisen ryhmissä.

Haasteet - esim.  oman opiskeluryhmän hajoaminen modulivalintojen myötä. Mahdollinen tasoryhmä-ajattelu

Muokkaamaton

Opiskelijakeskeisen pedagogiikka luo mielekästä oppimista ja sen avainsanoja ovat:

• Yksilöllisyys ilman yksinäisyyttä
• Omat opintopolut
• Joustavuus

• Osallisuus
• Osallistaminen
• Yhteisöllisyys
• Yhdessä oppiminen

• Innostavuus
• Kannustavuus
• Mielekkyys

• Opiskelija aktiivisena toimijana
• Opiskelija tulee kuulluksi
• Opiskelijan vaikuttamismahdollisuudet
• Opiskelijan vastuuttaminen, vastuunotto
• Opiskelijan kasvaminen vastuuseen omasta oppimisesta
• Opiskelijan itsensä johtamisen taidot

• Itsetuntemuksen kasvu
• Valtaistuminen, empowerment
• Elämänhallintataidot
• Elinikäisen oppimisen avaintaitojen kehittyminen
• Arviointitaitojen kehittyminen
• Reflektointitaidot (kaija)
• Motivaatio
• Sitoutuminen

Opiskelijan voimaantuminen

Opiskelijan voimaantumista tarkastellaan esitetyissä malleissa ammatillisen kasvun ja yhteiskunnan jäsenyyteen kasvamisen näkökulmista. Opiskelijan voimavaroihin vaikuttavat opiskelijan henkilökohtainen elämä sosiaalisine suhteineen ja verkostoineen sekä opiskelijian elämäntilanne, kuten terveys. Toisaalta opiskelijan voimaantumiseen vaikuttavat myös oppimisvaikeuksien huomiointi ja riittävä tuki näiden suhteen opintojen aikana.

Voimaantuminen innostaa opiskelussa syventämään/laajentamaan tietoa. Voimaantuminen tukee itsetunnon tervettä kehitystä ja tukee jaksamista opinnoissa sekä voi edesauttaa myös tulevaa työssäjaksamista opintojen jälkeen.

Voimaantuminen opiskelijan henkilökohtaisissa oppimisverkostoissa tapahtuu ihmisten kohtaamisen kautta sekä saamalla vahvistusta omille ideoille. Opiskelijan oma näkemys vahvistuu etenkin, kun hän saa tukea kavereilta ja vertaisiltaan. Työelämän edustajien antama myönteinen palaute vahvistaa opiskelijan ammatillista identiteettiä. Opettajan antama palaute voi auttaa huomioimaan erilaisia näkökulmia ajattelussa ja valinnoissa. Opettajan myönteinen ja kannustava palaute tukevat halua oppia lisää ja kehittää omaa ammattitaitoaan, mutta opettajan antama myönteinen palaute tukee laajemmassakin näkökulmassa nuoren kasvua yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.

Erilaiset verkostot voivat auttaa opiskelijaa löytämään omat vahvuutensa sekä entisestään vahvistaa niitä. Kun opiskelija pääsee kokeilemaan, käyttämään ja kehittämään omia vahvuuksiaan opintojen aikana, hän oppii hyödyntämään osaamistaan omassa ammatissaan.

Muokkaamaton

Opiskelijan voimaantuminen

Opiskelijan voimaantumista tarkastellaan esitetyissä malleissa ammatillisen kasvun ja yhteiskunnan jäsenyyteen kasvamisen näkökulmista. Opiskelijan voimavaroihin vaikuttavat opiskelijan henkilökohtainen elämä sosiaalisine suhteineen ja verkostoineen sekä opiskelijian elämäntilanne, kuten terveys. Toisaalta opiskelijan voimaantumiseen vaikuttavat myös oppimisvaikeuksien huomiointi ja riittävä tuki näiden suhteen opintojen aikana.

Voimaantuminen innostaa opiskelussa syventämään/laajentamaan tietoa. Voimaantuminen tukee itsetunnon tervettä kehitystä ja tukee jaksamista opinnoissa sekä voi edesauttaa myös tulevaa työssäjaksamista opintojen jälkeen.

Voimaantuminen opiskelijan henkilökohtaisissa oppimisverkostoissa tapahtuu ihmisten kohtaamisen kautta sekä saamalla vahvistusta omille ideoille. Opiskelijan oma näkemys vahvistuu etenkin, kun hän saa tukea kavereilta ja vertaisiltaan. Työelämän edustajien antama myönteinen palaute vahvistaa opiskelijan ammatillista identiteettiä. Opettajan antama palaute voi auttaa huomioimaan erilaisia näkökulmia ajattelussa ja valinnoissa. Opettajan myönteinen ja kannustava palaute tukevat halua oppia lisää ja kehittää omaa ammattitaitoaan, mutta opettajan antama myönteinen palaute tukee laajemmassakin näkökulmassa nuoren kasvua yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.

Erilaiset verkostot voivat auttaa opiskelijaa löytämään omat vahvuutensa sekä entisestään vahvistaa niitä. Kun opiskelija pääsee kokeilemaan, käyttämään ja kehittämään omia vahvuuksiaan opintojen aikana, hän oppii hyödyntämään osaamistaan omassa ammatissaan.

Yhteisöllisyys

Voimaantumista yhteisöllisyydestä

Oppilaitoksen toiminnan näkökulmasta yhteisöllisyys on keskeisenä tekijänä oppilaiden yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen hyvinvoinnin suhteen. Voimaantumista voidaan lisätä asenteita muokkaamalla, yhteisellä tekemisellä sekä jakamisen kulttuuria edistämällä. Oppilaitoksen yhteisöllistä rakennetta ja jakamisen kulttuuria voidaan tietoisesti edistää. Yhteisöllisyys lisää opiskelijoiden ja opettajien hyvinvointia.

Opiskelussa voidaan hyödyntää tiimityöskentelyä ja vertaisoppimista, jolloin opiskelija oppii huomaamaan olevansa itsekin yhteisön jäsenenä, kuin ollessaan ja työskennellessään yksin. Tiimityöskentely ja vertaisoppiminen auttavat myöhemmin työelämässä arvostamaan omaa ja toisten osaamista.

Yhteisöllisyys ja jakamisen kulttuuri verkostoissa

Työelämässä opiskelijan tulee osata hyödyntää tietoverkkoja toimiessaan ammattilaisena. Työelämä näkee muutoinkin vahvuudeksi työntekijän kyvyn voimia verkostoissa ja hyödyntää verkostoja työssään. Erilaisia verkostoja ja niissä toimimista tuleekin hyödyntää jo opintojen aikana.

Opiskelijalla voi olla myös omia henkilökohtaisia verkostoja, joiden hyödyntäminen opetuksessa voi tehdä oppimisesta mielekästä myös muillekin opiskelijoille. Käytännössä tämä voi olla esimerkiksi tutustumista opiskelijan harrastustoimintaan, työhön tai vapaaehtoistoimintaan.

Oppilaitoksessa tulisi muutoinkin pyrkiä jakamaan osaamista, tietoa ja hyviä käytänteitä. "Minun" oppimateriaaleista ja hyvistä oppimisen menetelmistä sekä ideoista tulisi luopua ja jakaa ne yhteiseksi hyväksi kaikkien käyttöön. Nettipohjaisten työkalujen ja sosiaalisen median avulla hyviä käytänteitä voidaan jakaa tutkinnon sisällä, oppilaitoksen sisällä, valtakunnallisesti sekä kansainvälisesti. Yhdessä toimintamalleja kehittäen tuetaan opettajan omaa työssäjaksamista ja voidaan tehdä oppimisesta, opettamisesta ja opiskelusta entistäkin mielekkäämpää.

Tässä esittelyssä olevat toimintamallit ovat kaikkien haluavien hyödynnettävissä ja edelleen kehitettävissä.

Oppilaitostasolla on hyvä miettiä:

Miten erilaisia verkostoja ja internetin tuomia mahdollisuuksia tiedon jakamiseen käytännössä hyödynnetään?

Miten erilaiset työvälineet ja tieto ovat opiskelijoiden käytettävissä?